Aloin pohtia omaa näkemystäni luettuani Helsingin Sanomien 2.2.2025 artikkelin ”Näin hoivasta leikataan”, jossa kerrottiin, että ympärivuorokautiseen hoivan pääsy vaikeutuu ja hyvinvointialueet leikkaavat niin sanottua hoivan peittävyyttä. Lehtijutussa haastateltiin Geriatrian professoria Esa Jämseniä, joka pitää tätä kehitystä väistämättömän nykyisten ja tulevaisuuden resurssipulan vuoksi.

Professori Jämsen nostaa esiin tärkeän näkökulman hoivakeskustelussa:

”Mitä enemmän rahaa ja henkilökuntaa kohdistetaan ympärivuorokautiseen hoivaan, sitä enemmän yhteiskunta priorisoi resurssejaan ihmiselämän viimeisiin hetkiin. ”

Tämä on siis pois vaiheesta, jossa voitaisiin panostaa siihen, että ihminen saisi elää mahdollisimman paljon hyvinvoivia vuosia. Kun resurssit ovat kiinni ympärivuorokautisessa hoivassa, ne ovat pois esimerkiksi kotihoidosta. Paremmalla kotihoidolla voitaisiin tukea vanhusten toimintakykyä, jolloin kunto ei välttämättä heikkenisikään niin, että ihminen päätyisi ympärivuorokautisen hoivan piiriin.

Erittäin tärkeä nosto Jämseniltä on myös tämä:

”Puutteita on Jämsenin mukaan esimerkiksi siinä, että kotihoidon asiakkaiden pitkäaikaissairauksia ei hoideta kunnolla, eikä toimintakyvyn heikentymisen syitä pysähdytä pohtimaan. Kyse saattaa olla esimerkiksi vajaaravitsemuksesta tai lihaskunnon heikentymisestä. Näille ongelmien juurisyille ei kuitenkaan välttämättä tehdä mitään, vaan lisätään vain kotihoidon palveluita, kunnes vanhukset kunto on heikentynyt niin, että tämä ei enää pärjää kotona.”

Omat lähipiirin kokemukset vanhustenhuollossa ovat olleet samansuuntaiset, kuin professori Jämsenin tutkijan näkemykset. Ja jos johonkin voidaan vaikuttaa, niin nimenomaan tähän ennaltaehkäisevään työhön.

Viite HS.2.2.2024 artikkeliin Näin hoivasta leikataan: Tuhannet vanhukset jäävät ulos ympärivuorokautisesta hoivasta | HS.fi