Viime aikoina en ole voinut olla ajattelematta Suomen koulutuksen tilaa – tai rehellisesti sanottuna, sen jatkuvaa murrosta.

Olen huolissani siitä, että kiireellä valmisteltu uusi laki oppimisen tuesta saattaa jäädä torsoksi. Perusongelmat, kuten alueelliset erot, resurssien niukkuus ja koulujen levottomuus, eivät näytä katoavan mihinkään. Miksi näin merkittävä muutos ei saanut enemmän aikaa ja huolellista suunnittelua? Nyt tuntuu, että paikallinen toteutus on kunnissa yhä täysin levällään.

Inkluusion kaunis idea – ja sen haasteet

Inkluusion periaate, jossa jokaiselle taataan oikeus oppia omassa lähikoulussaan, on periaatteessa loistava. Mutta kuten opettajat ja asiantuntijat ovat esittäneet, tämä ei voi toteutua ilman valtavia resursseja. Nyt näyttää siltä, että säästöpaineiden alla kunnissa tehdään jopa vastakkaisia ratkaisuja, kuten pienryhmien lakkauttamisia. Entä oppilaat, jotka tarvitsevat lisätukea? Heidän tilanteensa parantamisen sijaan pelkään, että he joutuvat yleisopetukseen ilman riittävää apua – ja näin oppiminen kärsii niin heillä kuin heidän luokkatovereillaankin.

Kaikki tämä tuo mieleen Suomen Pisa-menestykset 2000-luvun alussa. On surullista ajatella, että maa, joka oli kerran koulutusjärjestelmänsä vuoksi maailman huipulla, joutuu nyt kamppailemaan perustavanlaatuisten resurssien ja koulurauhan kanssa. Tämä kehitys tekee minut todella huolestuneeksi tulevaisuudesta.

Miten tästä eteenpäin?

Olen sitä mieltä, että meidän on pysähdyttävä ja pohdittava, mikä koulutuksessa oikeasti toimii – ja mikä ei. Tarvitsemme vähemmän kiireessä tehtyjä uudistuksia ja enemmän harkittuja ratkaisuja. Samalla on varmistettava, että valtion lisärahoitus todella kohdentuu sinne, missä sitä tarvitaan: pienempiin ryhmäkokoihin, erityisopetukseen ja oppilashuoltoon.

Meidän on kuunneltava tässä alan ammattilaisia eli opettajia. Mutta ei pidä unohtaa itse lapsia ja perheitä. Meidän on pystyttävä yhdessä rakentamaan sitä opintopolkua, jossa saadaan paras mahdollinen opetus lapsillemme.

Suomen koulutus on perinteisesti ollut jokaisen lapsen oikeus ja ylpeydenaihe. Emme saa antaa sen murentua. Nyt tarvitaan päätöksiä ja resursseja, jotka todella heijastavat koulutuksen arvoa yhteiskuntamme tukipilarina.