Espoo, Suomen toiseksi suurin kaupunki ja rakennettu monikeskuksisen alueiden idealle. Tiivistä rakentamista näiden keskuksien ympärille on kritisoitu ja varmaan osin syystäkin. Joten on pohdittava miten voisimme tehdä Espoosta inhimillisemmän ja asukaslähtöisemmän kaupungin, jossa huolehdimme myös luonnostamme sekä viheralueistamme?

Tunnustan, että pidän kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaaran ajatuksista ja hänen näkemyksensä tarjoavat tähän mielenkiintoisia näkökulmia.

Vaattovaara korostaa, että kaupunkisuunnittelun keskiössä tulisi olla asukkaiden arjen sujuvuus ja elämänlaatu. Tämä tarkoittaa esimerkiksi monimuotoisten asuinalueiden kehittämistä, joissa yhdistyvät tiivis rakentaminen, luonnonläheisyys ja yhteisöllisyys. Espoossa tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että uusia asuinalueita suunniteltaessa huomioidaan paitsi tehokas maankäyttö myös alueiden identiteetti ja paikalliset erityispiirteet.

Monikeskuksisuus ja lähiyhteisöt

Vaattovaara on puhunut paljon monikeskuksisuuden merkityksestä kaupunkisuunnittelussa. Espoo on jo nyt monikeskuksinen kaupunki, mutta tätä ominaisuutta voisi vahvistaa entisestään. Jokaisesta kaupunginosasta voisi kehittää omanlaisensa keskuksen, jossa asukkaat voivat löytää tarvitsemansa palvelut, työpaikat ja vapaa-ajanviettomahdollisuudet läheltä kotiaan. Tämä vähentäisi liikkumisen tarvetta ja edistäisi kestävää kehitystä.

Luonto ja yhteisöllisyys keskiössä

Espoon vahvuus on sen läheinen suhde luontoon. Vaattovaaran mukaan kaupunkisuunnittelussa tulisi panostaa siihen, että luonto on helposti saavutettavissa kaikille asukkaille. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi viherkäytävien ja puistojen lisäämistä sekä luonnon monimuotoisuuden huomioimista rakentamisessa.

Yhteisöllisyyden vahvistaminen on myös tärkeää. Vaattovaara on korostanut, että kaupunkisuunnittelulla voidaan luoda tiloja ja mahdollisuuksia, jotka edistävät ihmisten välistä vuorovaikutusta. Espoossa tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi yhteiskäyttötiloja, kuten yhteisiä työtiloja, viljelypalstoja tai tapahtumapaikkoja, jotka tuovat ihmisiä yhteen.

Ylipäätään kestävän kehityksen näkökulmat on otettava huomioon esimerkiksi huomioimalla kestävyysindikaattorit suunnittelun, rakentamisen ja ylläpidon osalta. Meidän on pystyttävä suunnittelemaan pidemmän elinkaaren elinympäristöömme kokonaisuuksia, jossa myös muunneltavuus olisi mahdollista. 

Kohti inhimillisempää Espoota

Inhimillinen kaupunkisuunnittelu ei ole vain rakennusten ja infrastruktuurin suunnittelua, vaan se on myös ihmisten tarpeiden ja toiveiden kuuntelemista. Espoossa on valtavasti potentiaalia kehittyä entistäkin inhimillisemmäksi kaupungiksi, jossa jokainen asukas tuntee olonsa kotoisaksi ja arvostetuksi. Tämä lisäisi yhteisöllisyyttä ja se puolestaan tuottaa arjen turvallisuuden tunnetta.

Mari Vaattovaaran ajatukset tarjoavat arvokkaita suuntaviivoja tähän kehitykseen. Kun suunnittelussa otetaan huomioon monimuotoisuus, yhteisöllisyys ja luonnonläheisyys, Espoo voi olla kaupunki, joka ei vain kasva, vaan myös kukoistaa – inhimillisellä tavalla.

Mari Vaattovaara on monessa hankkeessa mukana ja hänen tutkimusprojekteistaan voi lukea täältä: https://www.helsinki.fi/en/news/higher-education-policy/mari-vaattovaara-continues-director-urbaria